lauantai 31. joulukuuta 2016

Uusi vuosi,uudet kujeet/ New Year news

Vuosi on lopussa ja uusi vuosi ovella. Kapuan mukana olen päässyt tänä vuonna kokeilemaan markkinointia ja omien tuotteiden myymistä hyväntekeväisyyteen. Ja se on ollut mukavaa, toisin kuin olen aina ajatellut :) Innostus ja uskallus tehdä kauppaa on kasvanut. Miksi kaupallinen ajattelu onkin niin vaikeaa tämmöisille taivaanrannan maalareille?

Olen siis päättänyt perustaa oman pienen yrityksen, toiminimen. Tämä on nyt juhlallisesti kirjattu tänne ylös, niin en pääse perumaan ajatusta! Aion laittaa verkkokaupan pystyyn ja alkaa myymään omia tuotteita; kortteja, rintanappeja, tauluja ja omaa osaamista päivätyöni lisäksi. Lisäksi aikeissa on jatkaa hyväntekeväisyyttä jollakin tavalla. Tästä kaikesta tulee lisäinfoa pikapuoliin vuoden vaihduttua. Tulette huomaamaan!

Kiitos kaikille blogia seuranneille, olen onnellinen jokaisesta lukijasta. Alla kuvia eräästä luomisprosessista:

New year is coming and I have been thinking to start my own tiny company with arts and crafts and craft courses. It has been my secret dream for a while but I haven`t had courage to make it. Maybe now it is the time :) I`ll let you know when my webshop starts :)
You can see pictures of one craft process below:


                         
Sketches for the new year card

This card is painted with acrylic colors and colored pencils onto old book page.



Here is a digital card which I made with Photoshop.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukuun mietteitä/December thougts

Nepalin matkan jälkeen olen ollut vähän pyörryksissä. Kapua-vuosi alkaa olla ohi ja on aika miettiä tulevaa. On ollut mukavaa yhdistää kädentaidot ja varainkeruu hyvään tarkoitukseen. Sitä haluaisin jatkaa jotenkin tulevaisuudessakin.....

My year with Kapua-project is over and it is time to think future. I would love to work with charity and crafts also after this year. Let`s see how....

Nepalissa koetut kirkkaat värit ja itämaisuus ovat ajatuksissa ja halusin tuoda niitä esiin jo muutamissa töissä.

 Here is a tunique which I sewed from old scarfs. It has not perfect seams but I like it anyway. 
       Kaavat löytyivät Käsityökerholehden 5-6/2013 numerosta.

This work I painted over an old school teaching board.

Here you can see it on the wall.

 This decoration I bought from Nepal. It is made of beautiful papers.

 Näitä kauniita käsintehtyjä tuotteita voi ostaa Kapuashopista tai tilata Nepalista Sapana lodgen sivuilta.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Kaksi viikkoa Everestin maisemissa

Vuoden odotetuin reissu on nyt ohi ja siinä riittää sulattelemista vähäksi aikaa. Vietimme Kapua2016 Nepal-tiimin kanssa kolme viikkoa Nepalissa. Tutustuimme matkan alussa Kapuan hyväntekeväisyyskohteisiin ja sen jälkeen teimme kahden viikon vaelluksen Sagarmathan kansallispuistossa.
Vaellus noilla tarunomaisilla poluilla oli ikimuistoinen ja vei äärikokemuksesta toiseen. Olin varautunut vaellukseen patikoimalla ja pyöräilemällä sekä joogaamalla. Korkealla vaeltaminen toi kuitenkin omat haasteensa. Mutta jos kaikki olisi ollut ihan helppoa, ei kokemusta varmaan osaisi arvostaa ollenkaan samalla tavoin kuin nyt!

Vaelluksen järjesti Mandala matkatoimisto ja mukanamme olivat mainiot suomalaiset oppaat Tommi ja Otto sekä nepalilaiset, ystävällistäkin ystävällisemmät Ngima ja Himal.

Tässä ollaan lähdössä Kathmandun hotellilta lentokentälle ja kohti Luklaa. Kuva Reko Ukko.

Lento Luklaan tapahtuu pienillä potkurikoneilla, joihin mahtuu 10-20 henkilöä. Luklan lentokenttää on sanottu maailman vaarallisimmaksi ja se toi tiettyä kutkutusta lentoaamuun :) Kiitorata Luklassa on vain 527 m pitkä ja kone laskeutuu ylämäkeen. Vastaavasti kentältä lähdetään alamäkeen ja pienet koneet näyttävät katoavan jonnekin alaspäin lähtökiihdytyksessä.
Koneita saapuu kentälle kuin liukuhihnalla aamupäivän ajan. Pienissä koneissa ei ole tutkaa, joten näkyvyyden kentälle täytyy olla hyvä ja monesti pilvet estävät lennot kokonaan. Meillä oli tuuria ja hyvä lentosää mennen tullen.




Luklassa tapasimme nepalilaiset kantajamme, jotka ottivat Mandala-kassimme ja pakkasivat ne vetojuhtien selkään. Matka kohti uusia seikkailuja ja Kala Patharia alkoi.


Vaelluksen aikana majoituimme paikallisiin lodgeihin, missä saimme yöpyä kahden hengen huoneissa. Lodgeissa on isot "olohuoneet", missä ruokailimme ja vietimme iltaa. Olohuoneen  keskellä oli kamina, jota lämmitettiin mm. kuivatulla jakinkakalla. Nukkumahuoneet olivat kylmiä ja 5000m päästyämme todella kylmiä. Vesi jäätyi silloin juomapulloissa ja pakkasta oli n. 10 astetta.

Phakdingin lodgen olohuone. (2610m)

Näkymä lodgen nukkumahuoneesta.


Kaikissa lodgeissa oli suunnilleen sama ruokalista, hinnat vaan nousivat, mitä ylemmäs vaellettiin. Kaikki tavarat kuljetettiin joko ihmis -tai eläinvoimin ylemmäs ja ylemmäs. Tästä syystä vältimme lihansyömistä ja valitsimme päivän proteiiniksi kanamunia tai linssejä. Teen juominen sai Nepalissa ihan uudet ulottuvuudet, sillä korkealla ollessa on hyvä juoda vähintään 4l nesteitä vuoristotaudin ehkäisemiseksi. Lodgelle saavuttua tilasimme yleensä litran teetä heti alkajaisiksi :)

Ruoka oli yleensä hyvää ja sitä oli riittävästi. Omat suosikkini olivat Dhal Bhat ja Sherpa stew-keitto.

Matkalla näimme lukuisia ruokousmyllyjä ja  -lippuja, kauniita valkoisia stupia sekä munkkiluostareita. Everestin alueen ihmiset ovat etupäässä buddhalaisia ja uskonto näkyi kaikkialla. Eräs vaelluksen kohokohdista oli käydä Lama Geshen luona Pangbochen luostarissa (3970m). Everestille menevät retkikunnat käyvät tämän yli 80-vuotiaan Laman luona saamassa siunauksen reissulleen. Mekin saimme keltaisen nauhan kaulaamme ja lausuimme om ma ni padme hum-mantraa Laman kanssa.Pysähdyttävä kokemus!

Maisemat olivat joka päivä uudet ja ihmeelliset.

Tengbochen iltamaisema (3860m).

 Tengbochen luostari (3860m)

 Lama Geshe. Kuva Reko Ukko.

Everestillä kuolleiden kiipeilijöiden muistopaikka lähellä Dughlaa.

Yksi monista stupista. Stupat kierretään vasemmalta puolelta.

Koska matka kulki halki sherpakylien, saimme nähdä pilkahduksen heidän elämästään. Ovet olivat yleensä auki taloihin. Asumukset olivat todella vaatimattomia; muutamia astioita hyllyssä ja petivaatteet kasattuna penkeille. Turismi tuo elinkeinoa näille vuoriston asukkaille ja lodgeja oli valittavana tosi paljon. Pienet puodit möivät sekalaista tavaraa, muunmuassa suklaata,keksejä, apteekkituotteita, matkamuistoja, cokista ja aina tarpeellista vessapaperia. Jotkut vuokrasivat hevosia.



Matkamuistoksi jakin kello?

Mitä ylemmäs mentiin, sitä hurjemmaksi vuoret tulivat. Kasvillisuus väheni ja lopulta kuljimme jäätikön vierellä. Polut olivat hurjan pölyisiä; maa on hienojakoista ja paikoitellen kuin parasta rantahiekkaa. Jakit levittävät kakkakasoja joka puolelle ja kuivuessaan ne alkavat pölistä. Vaeltaessa on pidettävä liinaa kasvoilla ja silti saimme lähes kaikki ikävän yskän vaivaksemme. Korkealla ilma oli hyvin kuivaa ja auringon hävittyä vuorten taakse myös tosi kylmää ja raakaa.



Ilman paikallisia oppaita ja kantajia sekä eläinvoimaa vaelluksesta näillä seuduilla ei tulisi mitään. Täytyy vain ihmetellä pienikokoisten miesten tahdonlujuutta, kun he kuljettavat turisteille tarkoitetut juomat ja herkut tai vaikka vessanpöntöt selässään aina ylemmäs jyrkkiä polkuja pitkin. Kantajat viihdyttivät itseään musiikilla ja he saattoivat myös näprätä samalla kännykkää, kun menivät eteenpäin :)







Korkeus toi monelle vuoristotaudin oireita, enkä itsekään välttynyt niiltä. Jo ennen 3000m koin lievää päänsärkyä, mutta vasta Dingbochessa (4400m) tulin varsinaisesti kipeäksi. Paikkaan saavuttua tunsin lievää huimausta ja keinuntaa ja sitten alkoi kova päänsärky. Buranatkaan eivät hirveästi auttaneet ja niitä piti ottaa kaksinkertainen määrä. Olotila meni pikkuhiljaa ohitse, mutta otin noissa korkeuksissa lääkkeeksi Diamoxia, mikä kiihdyttää munuaisten toimintaa ja hengitystä.
Korkealla ilmanpaine laskee ja happea saadakseen täytyy hengittää tiheämmin. Teimme matkaa hitaasti, mutta silti kärsimme näistä oireista, mitkä ovat tuolla normaaleja. Muutama onnekas selvisi ilman vaivoja. Toinen tukala päivä itselläni oli noustuamme Dughlaan (4600m). Jälleen hillitön päänsärky ja uneliaisuus; nukahdin istualleen. Onneksi sopeuduin tämän jälkeen ja seuraavat korkeudet eivät tuottaneet tuskaa.

Dughla.(4600m)

Iltakävely yli 5000 metriin. Taustalla Khumbun jäävirta. Kuva Reko Ukko.

Ylemmäs ja ylemmäs.


Lopulta pääsimme ylimpään majapaikkaamme Goraksheppiin. (5140m) Paikassa oli viihtyisä lodge, jonka olohuoneen seinät oli täynnä erilaisten retkikuntien muistoja; lippuja ja t-paitoja sekä valokuvia. Lodgen ikkunasta on huima näkymä valtaville vuorille. Yöllä oli pakkasta 10 astetta ja musta koira nukkui vessan oven edessä :) Aamulla vesipullon vesi oli jäässä, samoin vessanpytyn huuhteluvesi.
Huiputimme Kala Patharin 19.11. hienossa iltapäivän säässä ja paluumatkalla ihailimme auringon kultaamaa Everestin huippua. Nousu sujui hyvin, mutta täytyy myöntää että oli laskettava askeleita ja tsempattava itseä kapuamaan aina ylöspäin. Pienin askelin ja tiheästi hengittämällä :) Mahtavaakin mahtavampi kokemus hienossa seurassa!

Gorakshepin kodikas lodge.



 Maisema Kala Patharilta Khumbulle.

Onnellinen huiputtaja Everestin kanssa samassa kuvassa.

 Paras tiimi huipulla 5545m!










tiistai 8. marraskuuta 2016

Namaste! Kapuan reissulla Nepalin Chitwanissa

Terveiset Nepalista Kapua 2016-tiimin reissulta! Saavuimme lauantaina ja sen jälkeen on tapahtunut valtavasti. Kerron eilisestä päivästä.
Ajelimme pikkubussilla Chitwanin kansallispuiston halki kolmen tarkistuspisteen kautta kohteeseen;Madin terveyssemalle. Asemalla kuulimme miten se toimii ja tapasimme asemalla työskenteleviä nuoria ja johtohenkilöitä. Keräämiämme varoja käytetään vastaavien asemien perustamiseen.
Teimme yhteisen retken viidakkojoen varrelle,missä pelattiin jalisottelu Nepal vastaan Suomi. Nepal voitti! Ystävälliset nepalilaiset valmistivat herkullisen lounaan nuotiolla. Lounaan jälkeen kävimme kävelyllä ja lähdimme takaisin Sapana village lodgeen samaa pölyistä reittiä.

Aamumaisema bussista.
Kansallispuiston vartijat olivat tosi tarkkoja kulkijoista. Alueella ajamisesta piti maksaa ja bussi tarkastettiin,ettemme vaan salakuljettaneet eläimiä. Kansallispuiston alueella ei saanut ajaa enää iltakuuden jälkeen.

Matkalla eksyimme ja pysähdyimme sattumalta  erään koulun portille.Opettaja kertoi meille koululaisten olevan 3-16-vuotiaita. Tuli mietittyä miten kaukaa nuo pienimmät taapersivat paikalle.
Madissa meidät kukitettiin ja saimme otsaan punaisen merkin.Valtavan ystävällinen vastaanotto.
Terveysaseman henkilökuntaa. 
Orpolapset asuivat asemalla. Erään tytön äitipuoli oli heittänyt hänet tuleen.Tytön päässä oli arvet ja toinen käsi oli vairioitunut.Tyttöjen asema ei ole hääppöinen Nepalissa.
Terveysaseman hoitohuone. Naiset saavat asemalla seksuaalivalistusta ja terveystarkastuksia.
Viidakkoretken picnik ruoka.
Loppubailut nuorten kanssa.Nuoret toimivat yhteistyössä WWF:n kanssa etsien merkkejä salametsästäjistä kansallispuiston alueella.
Paluumatkalla nuoret tulivat osan matkasta samalla bussilla musiikkia soittaen ja selfieitä ottaen😄