Mekko ja taulu

Koulumme Kuopion Muotoiluakatemia täyttää 130 vuotta huhtikuussa. Saimme tehtäväksi miettiä oman näyttelytyön juhlanäyttelyä varten. Samaan aikaan sain opiskeluystävältäni Kaarinalta hänen lapsuudenaikaisen, äitinsä virkkaaman villamekon opinnäytemateriaaleiksi. Minusta mekko oli niin viehättävä, että päätin tehdä siitä näyttelyteoksen.

 

Halusin mekkoon sikkikuitua, kirjontaa ja pitsiä. Pitsit ovat rintsikoista ja vanhasta pöytäliinasta.

                                        

Tein silkkikuiduista levyä ja ompelin sekä neulahuovutin leikkaamani palan mekkoon. Olenkin kertonut silkkilevyn valmistamisen aiemmassa postauksessa.

Neulahuovutin pitsit ja silkit mekkoon ja ompelin ketjusilmukkapistoja käsin.

Valmis mekko.

Mekko takaa.

Tein mekon lisäksi Photoshopissa kuvan, jossa Kaarina on siskoineen pienenä.Yhdistin kaksi vanhaa kuvaa ja irrotin kukkia kukkakuvasta tyttökuvan eri kerroksiin.

Valmis kuva. Tämän tulostan canvas-kankaalle ja pingotan puukehyksiin. Näyttely  avataan Kuopion Muotoiluakatemian Kellarigalleriassa 3.4. 

 Kertokaa, jos tämmöiset tuotteet kiinnostaisivat esim lahjana tai kurssina!! Minulle voi laittaa sähköpostia marjo.malkonen@gmail.com. 

Villavaatteet pikkukoppiin

Mikä ihmeen pikkukoppi? No, minulla on pinttymä rakentaa opinnäytetyöksi ihmisen mentävä villamateriaallilla päällystetty koirankoppi, jonka sisällä voi kuunnella rekikoirien äänimaailmaa kuulokkeilla. Koska en ole sellaista tehnyt koskaan aiemmin, rakensin pienoismallin testaillakseni miten homma onnistuu.

Aluksi keräsin villavaatteita.

Leikkasin ne sopiviksi paloiksi.

Koristelin huovuttamalla,kirjomalla,painamalla....

Ompelin yhteen ja kiinnitin kopin kehikkoon. Kokeilin liimaa,niittejä ja tarranauhaa.

Kattoon tarvitsin resoreita.

Huovutin ne neulahuovutuskoneella villapaidan kappaleisiin.

Ja nidoin kiinni kattokehikkoon.

Valmista tuli. Pikikin tykkää! Seuraavaksi sitten isoa koppia rakentamaan. Äänimaailma on vielä hakusessa, tänä talvena ei ole oikein kuullut lumen suihkinaa reen alla. 

Mintulle taulu

Olen aina pitänyt kuvista, mutta opiskelun myötä digikuvaaminen ja kuvan käsittely on saanut ison jalansijan jokapäiväisissä tekemisissäni. Tykkään kertoa asioita enemmän kuvilla kuin sanoilla. Viimeisin innostus on Instagram- ohjelma, jossa julkaistaan omia kuvia ja katsellaan muiden kuvia.

Tyttärellä oli juuri syntymäpäivät ja halusin tehdä hänelle sisustustaulun omista kuvista käsittelemällä kuvia Photoshopissa. Kuva on valmis ja tulostan sen koulussa canvas-kankaalle ja pingotan sitten puukehyksiin. Yhteen tauluun meni 6 kuvaa!

Taulun pohjakuvassa on  kesämökkimme järvi. 

Leikkasin puut irti tästä mökkimaisemasta ja liitin järvikuvaan.

Irroitin poimulehden lehdet taustastaan ja liitin järvikuvaan.

Tästä kuvasta lähti osa lumpeenlehdistä pohjakuvaan.

Tarvitsin tauluun myös lumpeenkukan, jonka irroitin tästä kuvasta.

Tarvitsin myös toisen lumpeenkukan.

Valmis kuva tulostusta varten. Olen käsitellyt kaikkia kuvia ja lisäillyt erilaisia efektejä. Omasta mielestä taulu onnistui hyvin ja voisin tehdä näitä lisää!

Unilinnut

Oijoi kun väreillä leikkiminen on kivaa! Olin eilen tutustumassa Asta Salmisen lukemattomiin ja ihaniin töihin. http://astasalminen.wordpress.com/ Suunnittelimme tulevaisuuteen jotakin yhteistä mukavaa. Hän antoi minulle vinkin, miten tehdä pieniä vihkosia tai kortteja vaikka omista vesivärikokeiluista.

Tässä siis Astan tekemä pohja, jonka voi taitella kortiksi.

Kotiin päästyä halusin tietysti kokeilla oman kortin tekemistä. Otin paperin, jota olen käyttänyt maalatessani akvarelleilla ja kokeillut paperiin erilaisia värisävyjä. Piirtelin akvarelliläiskiin lintuja, sillä ne olivat mielessäni tapaamisen ja keskustelujemme jälkeen.

Ja koska opiskelen tekstiilimuotoilijaksi, halusin heti kokeilla miten linnuista saataisiin kangasta. Hyvä että sain nukutuksi! Aamulla alkoi vimmattu kuvioiden asettelu koneella. Ja tadaa- tällainen Unilinnut- kuosi tuli!

Rokkipussukka

Sain yllättäen pyynnön tehdä rock-aiheisen pussukan. Ei siis mitään imelää...Onneksi varastoista löytyi sopivaa farkunlahjetta, pääkallokangasta ja katu-uskottavaa pitsiä.

Pussukoita pukkaa

Olen harjoitellut tekemään viime aikoina erilaisia pussukoita. Ne ovat mukavan pieniä ommeltavia, mutta kuitenkin haasteellisia...Ompelen kehykset käsin ja tuntuu että milloinkaan ompelu ei suju niin kuin olin odottanut.

Applikoidessa kannattaa silittää tukikangasta kuviopalojen alle kankaan tukevoittamiseksi.

Tässä kokeilin kukkaronkehyksen piilottamista kankaan alle. Sametti on aika paksua ommella kehyksen alle piiloon.

Tässä kukkarossa on käytetty vanhaa verhoa, paitapuseroa ja teinivuosien hametta.

Padipussi vanhasta anorakista, sisäpuolella toppatakkia pehmusteena.

Minulla on painoseulassa sudenkorento, jonka painoin tähän pussukkaan. Pussukka on tyttären käytössä.

Tämäkin pussi on jo maailmalla. Painokokeilu koristeena.

Ja sitten vähän hempeilyä. Painoin perhosen Dylonin hopeavärillä, kuu on hopeista blingbling-kangasta.